ELÄKÖÖN RAAKALAISET!

Noniin. Seuraa palopuhe: Olen muhitellut nyt kaksi kuukautta, että mitäpä söisi. Tämä on ruokablogi, ei vaivablogi, mutta tiettäväksi vain, että viime vuosien aikana on ollut turhan paljon riesaa masun yhteistyökyvyttömyydestä ja ikävänä liehuavasta atooppisesta ihottumasta. Karppaus alkoi vuodenvaihteessa pääosin siitä syystä, että monet ovat kehuneet sen auttavan ihottumiin, ja huomasin sitä myötä kyllä helpotusta, muttei riittävää.

Tähän saakka tämä oli karppaava kasvisruokablogi, jossa läträttiin kermalla ja tuorejuustolla ja kananmunilla. EIPÄ LÄTRÄTÄ ENÄÄ EI. Nyt musta on tullut huomaamatta melkein vegaani (joka on tosi jees), ja salainen haaveeni elävän ravinnon ruokavalioon siirtymisestä on onnistumassa. Salainen sikäli, että kaikkia syömisasioita helposti aina disautetaan. Enpä olisi kuitenkaan odottanut, ettäpä ruokavalioasiat voisivat todella olla niin tulenarkoja maailmanaiheita. Sen jälkeen kun yhtäkkiä kaikkialta alkoi pulppuamaan tietoa ihanasta elävästä ravinnosta ja siitä, kuinka superia olisi syödä ruokansa kypsentämättömänä, ja kuinka elämästä tulee entistä ehompaa ja pääsee kaikista tyhmistä vaivoistaan eroon, niin minä olen ollut riemusta ratkeamaisillani ja innoissani julistanut kaikille eteensattuneille luomuruoan ja raakaravinnon ilosanomaa. Vaan turhan paljon on ollut vastassa silmienpyörittelyä ja tuhahtelua ja vastaanväittämistä, buu. Olin vähän pettynyt. Ruoka, uskonto ja politiikka ne ovat vakavia asioita ne, kyllä!

Onneksi jotain aivan ihkuihanaa on tapahtunut: tällä hetkellä ruokablogosfäärissä siellä täällä jokin on raw ja raakaa ja elävää ravintoa ja puhutaan ravitsemustietoisuudesta ja wau! Tuntuu ihan tajuttoman innostavalta ja hyvältä aijai! Tästäkin aihepiiristä löytyy monenmoisia koulukuntia ja näkemyksiä, ja ennen kaikkea asiaan perehtyminen vaatii jonkun verran opiskelua, jotta oman tiensä löytää. En itse nyt ryhdy täällä enää erikseen toistamaan sellaisia asioita, joista tällä hetkellä kirjoitetaan monessa paikassa paljon, vaan suosittelen tutustumaan esimerkiksi Kimberly Snyderiin, Ilon pisaraan, Quinoaa!:n ja luomuttajat.fi-foorumiin. Jos siis on tiedonnälkä ja haluaa perusteluita ja kovaa faktaa peliin. Raakoja ruokia kokkailevat tällä hetkellä ainakin myös Appelsiineja ja hunajaa, Monkeyfood, Geek gone raw ja monet hienot jenkkiblogit, lisää suosituksia sivupalkissa! NIIN ja lisää suomalaisia raakablogeja ilmoille hei!

Koska tämä on yhä aloituspostaus uudelle ihmeelliselle elämänvaiheelleni, esittelen täten keittiöni uudet tulokkaat ja uudet parhaat kaverini:

BLENDERI aka TEHOSEKOITIN

Raakaravinnon måste-juttu ja tärkein sijoitus. Suurin osa ravinnosta syödään surautettuna soseeksi, smoothieksi tai keitoksi, jolloin kaikki kivat pikku entsyymi- ja ravinnejutut pilkkoutuvat valmiiksi ja imeytyvät elimistöön vauhdilla, eivätkä vain sujahda ruoansulatuksen läpi. Esimerkiksi aamuruokailu sujuu vauhdikkaasti, kun saa kulautettua pari omenaa, banaanin, pari sellerinvartta, kourallisen auringonkukansiemeniä ja muuta siistiä parilla hörpyllä alas.

Hyvä blenderi jaksaa musertaa hedelmät ja vihannekset mössöksi, hienontaa siemeniä riittävästi ja tekee ylipäätään tasaista jälkeä niin, ettei vaikka sellerinvarsien kuituja tökötä smoothien joukossa. Tiettävästi nämä muutaman kympin pirtelökoneet eivät pienillä tehoillaan pysty tähän, jonka vuoksi hyvään blenderiin täytyy laittaa vähän enemmän pätäkkää kuin alkuun arvaisi. Todelliset raw foodistit vannovat jenkkiläisen Vitamixin nimeen, jonka väitetään pistävän päreiksi mitä vain ja olevan maailmankaikkeuden paras blenderi, mutta josta Suomessa pyydetään järjettömiä summia. Jos tekee retken jenkkeihin, kandee harkita moisen maahantuontia. Sitten ovat nämä keskitason blenderit, jotka ovat huntin hujakoilla, ja joista pitäisi löytyä kuitenkin riittävästi tehoa. Yksi suosittu on Kitchenaid, jonka ostoa minäkin harkitsin, mutta päädyin uuteen Kenwoodin K-mixiin, joka oli pari kymppiä halvempi, mutta spekseiltään hieman tehokkaampi,vauhdikkaampi ja tilavampi. Olen ollut tosi tyytyväinen! Tämä jaksaa muussata kaikki hedelmät ja monet kasvikset kokonaisista ihan mössöksi, ja jos joukossa on pähkinöitä ja siemeniä, niin ne pienenevät maksimissaan hiekanjyvän kokoisiksi. Yksi blenderintestaaja on hampunsiemen, jonka kuorien olemassaolon tällä tehdystä pirtelöstä kyllä tuntee, joten ihan pölyksi tämä ei kaikkea pistä. Leipätaikinoihin pitää myös laittaa riittävästi nestettä, pelkkiä pähkinöitä ja siemeniä tämä ei pyöritä. Muuten todella jämäkkä, ei hievahdakkaan pöydällä, eikä ääni vihlo korvia.

KUIVURI

Suostuttelin äitini hankkimaan kanssani yhteiskäyttöön kuivurin, jotta saisimme lisäapua säilöntään. Minulla ei kesällä ollut vielä pakastinta, ja ongelmissa oltiin, kun mustikkaa ja punajuurta alkoi pursuta joka nurkasta. Tutkin netistä kokemuksia, ja kovasti kaikkialla ylistettiin Orakas-kuivuria. Hintaa sillä oli myös liikaa (400e?!), joten arvonta jäi keskikokoisen Abc-kuivurin ja pienten OBH-Nordican tai Severinin välille. Päädyimme Abc:hen, joka on tosi jees. Hinta ei ollut tappava (80e), tasoja on kuusi ja ne ovat kiinteitä, eivät siis ritilöitä, lämpötilassa on kolme vaihtoehtoa ja kuivatusaika valittavissa 1-12 tunnin väliltä. Tavaraa kuivuriin mahtuu reilusti, joten olen samalla kertaa pistänyt kuivumaan kaiken mitä olen keksinyt, ja nyt kaapista löytyy kuivattuna mustikkaa, mustaherukkaa, karviaisia, papaijaa (k-supermarket-päiviltä), sipulia, persiljaa, pinaattia, punajuurta, naurista ja lisää vielä tulossa. Aiheesta riittäisi omaan postaukseen.

Pian kuivuri korvasi myös uunin, kun opettelin tekemään leipää sillä. Elävän ravinnon keittiön mukaan ruokaa ei kande kypsentää yli 40-asteeseen, sillä parhaat entsyymit ja vitamiinit kuolevat sen jälkeen. Kuivurissa saa tehtyä 40-asteessa leipää, keksejä ja makeita "remmejä", kokeilut menossa ja raporttia tulossa. Hiphei.

VEDENPUHDISTUSKANNU

Tämä on uusista kavereistani se, josta pysyttelen ehkä eniten hiljaa, koska se aiheuttaa eniten silmienpyörittelyä. Mutta: kesällä landella kaivosta tullut vesi oli vain niin tajuttoman hyvänmakuista ja pehmeää, että kotiintullessa Helsingin hanavesi alkoi epäilyttää ja ottaa päähän. Siellä täällä tohistaan hanaveden klooripitoisuuksista ja muista, jotka tekevät ikävää esimerkiksi suoliston hyville bakteereille, joten halusin tehdä voitavani ja hommasin edes tämän lieventämään tilannetta. Parin kympin kannu on merkiltään Brita, ja se liruttaa pohjalle nopsakkaasti aktiivihiili- ja jonkun ihmeionifiltterin läpi vettä, ja maku ainakin on selkeästi parempi. Olen laittanut tästä myös kissojen juomakuppiin ja huomannut aina kuppia pestessä, ettei se ole enää sellainen limainen kuin ennen. Kuka tietää mitä sekin sitten oli. Filtteri vaihdetaan kuukauden välein ja kustantaa 7e tsipale, ihan ok jos tämä on hinta puhtaasta vedestä. Jos on.

Ois vielä leipä- ja suklaajuttuja tulossa... Hei ja päivitän noi tägit vegaaniuden, vanhan karppimeiningin ja uusia raakajuttujen erottelua helpottamaan. Hissukseen.